|
TERVEYSAJATTELUMME ON AIVAN LIIAN “PILLERI” KESKEISTÄ.
Vaikkakin elintavoista ja liikunnan merkityksestä puhutaan myös jo aika paljon.
Ovat kaikenlaiset pillerit useimmiten sairauksien hoidon pääsisältö. Tavallisten apteekista saatavien ns. kemiallisten lääkkeitten lisäksi on lukematon määrä muita pillereitä, joilla terveyttä kohennetaan. Niitä nimitetään ehkä “luonnonlääkkeiksi” “ravintolisiksi” jne. On homeopaattisia lääkkeitä tai lukemattomia yrtti- ja kasvivalmisteita. Yhteinen tekijä on ajatus, että sairaus tai terveyden ylläpito vaatii jotain ulkoa tuotua ainetta.
Vähintäänkin yhtä tärkeä terveystekijä on psyykinen tilamme ja tämä asia hieman vaikeammin hallittavana tahtoo jäädä hoidoissa sivusekaksi tai sekin yritetään hoitaa pillereillä. Psyyken eli ajatusten, asenteittemme ja tunteittemme alueella on kuitenkin paljon muutoksen tarvetta ja myös mahdollisuuksia.
Erilaisilla tunnerektioilla ja tunnetiloilla on nimittäin ruumiilliset vaikutuksensa. Ruumiilliset reaktiot ovat esim. suuttumuksessa tai säikähtäessämme melkoisen voimakkaat ja helposti havaittavissa. Pitkään jatkuvat negatiiviset tunnetilat ja niin sanottu stressi aiheuttavat sitten yksilöllisten perinnöllistentaipumusten, elintapojen ym. tekijöitten vaikutuksesta eri ihmisille erilaisia sairauksia. Sairauksien ja jopa tapaturmien psyykisiä taustatekijöitä on vain hieman vaikeampi havaita. Tämänkin alueen huomioiminen ja hoitaminen on kuitenkin monasti paranemisen kannalta oleellisen tärkeää.
Psyyken ja ruumiin yhteispeli hermoston ja solujen kemian tasolla on erittäin monimutkainen prosessi. Noin karkeana periaatteena kuitenkin sanoa, että stressaava ajatus aiheuttaa muutoksen aivosolujen toiminnassa ja aivosolut (etenkin hypofyysi) erittävät erilaisia kemiallisia välittäjä-aineita, jotka saavat aikaan muitten elimistön osien rektioita. Kauimmin tunnettuja niin sanottuja stressihormoneita ovat kaikkien tuntemat adrenaliini ja kortisoni. Uusinta tietoa on se, että solut, jotka huolehtivat elimistön puolustamisesta sairauksia vastaan, siis immuunijärjestelmän solut, ovat myös
tämän mekanismin vaikutuspiirissä. Tätä uudehkoa tieteenalaa sanotaan p s y k o- n e u r o i m m u n o l o g i a k s i. Stressi vaikuttaa myös esim. insuliiniresistenssiin, veren hyytymiseen, tulehdus sytokiineihin jne.
Akuutti stressireaktio on kaikille tuttu. Käytän sitä tässä esimerkkinä siitä, kuinka suuria nämä psyykisen tapahtuman aihettamat fyysiset vaikutukset ovat ja kuinka vaikutukset ulottuvat käytännöllistikatsoen koko elimistään. Akuutia stressireaktiota sanotaan myös taistele tai pakene reaktioksi. Alunalkaen se käynnistyi jonkun ulkoisen vaaran uhatessa henkeä.
Reaktion saa aikaan myös esimerkiksi voimakas pelästyminen tai suuttuminen, muita stressitilanteita voi olla työhönottohaastattelu, julkinen esiintyminen tai vaikea tentti opiskelijalle. Kuten jo kerroin vapautuu tuolloin muunmuassa adrenaliinia ja kortisonia elimistöön. Elimistö valmistautuu taisteluun tai pakoon, ja epäoleelliset toiminnat lopetetaan tai minimoidaan. Sydän alkaa pumpata verta nopeammin sydämen rytmi kiihtyy ja verenpaine kohoaa. Veri ohjautuu lihaksiin ja lihasvoima paranee kun taas ruuansulatuselimien verenkierto ja peristaltiikka vähenee.
Aivojen tietoisuudenaste nousee ja aistit herkistyvät, pupillit laajentuvat. Hengitystiehyet laajenevat ja hengitys syvenee. Myös iho saattaa reagoida menemällä ns. kananlihalle ja hikoilemalla; “kylmähiki” on tuttu ilmaus.
Näitten elintoimintojen muutoksien aiheuttamia tuntemuksia ovat sitten sellaiset kuin: “sydän hyppää kurkkuun” eli jonkinlainen palan..paineen tunne kurkussa, “perhosia” vatsassa, pahoinvoinnin tunne, huimaus ja pyörtymisen tunne, joskus täysi lamaantuminen. Päässä voi verisuonten pulsoiminen tuntua ja tunnemme myös että sydän hakkaa tai tykyttää voimakkaasti. Näitä oireita tuntee tyypillisesti ihminen, jolla on niinsnottuja paniikkikohtauksia. Paniikikohtaus on myös tyypillinen esimerkki siitä, että joku mennyt pelottava tapahtuma saa mieleen palatessaan (monasti jopa tietoisuuden asiaa rekisteröimättä) aikaan tuon fyysisen reaktion vaikka mitään varsinaista todellista vaaraa ei ole olemassa. Pelon TUNNE saa aikaan fyysisen reaktion.
Tämä kehomme stressireaktio on tarkoituksenmukainen ja tärkeä henkiinjäämisen kannalta ulkoisen vaaran uhatessa mutta se muuttuu haitalliseksi, jos se saa jatkua pitkään. Näin tapahtuu meille kun meillä on enemmän tai vähemmän ns. stressiä elämässämme. Stressi ei ole oikeastaan mikään ulkoinen tapahtuma vaan se syntyy meissä kun me emme pysty ratkaisemaan ongelmaa, kun meillä on ristiriitatilanne jonka edessä tunnemme olevamme avuttomia ja jonka tunnemme uhkaavan hyvinvointiamme.
Kerron tässä eräitä kehon reaktioita pitkälliseen stressiin. Ne ovat myös osittain yksilöllisiä. Tavallisimmat oireet ovat samojen elinten taholta, jotka reagoivat myös äkilliseen stressiin. On yleistä, että verenpain nousee samoinkuin sydämen lyöntinopeus. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että stressi on sydän ja verisunitautien suoranainen riskitekijä. Stressin vaikutuksesta verisuonetn joustavuus vähenee ja niitten laajenemiskyky alenee jopa 50%. Edelläolevat verenkiertoelimistön reaktiot stressiin selittävät lisääntyneen riskin esimerkiksi sydän- ja aivoinfarkteihin.
Stressireaktio rasittaa elimistöä ja aiheuttaa väsymystä. Yleensä ajattelu käy ylikierroksilla ja vaikeuttaa nukkumista. Ahdistus ja ärtyneisyys lisääntyvät kuten masentuneisuus ja lopulta loppuunpalaminen psyykisesti.
Elimistö on myös alttiimpi infektioille ja muille sairauksille koska vastustuskyky on huonontunut. Elimistössämme kehittyy jatkuvasti pieni määrä syöpäsoluja jotka terve immuunijärjestelmä eliminoi ja vaara sairastua syöpätauteihin on myös suurempi inmuniteetin heikentyessä.
Vatsavaivat, ruuansulatus- ja suolisto- ongelmat ovat myös tavallisia. (verenkierto vähenee näihin elimiin.) Stressihormoonit aiheuttavat lisäksi myös metabolisia muutoksia josta syystä jotkut henkilöt alkavat lihoa ja toiset laihtua. Kortisoni lisää esimerkiksi insuliiniresistenssiä.
Seksuaaliset toiminnat heikentyvät.
Stressi aiheutta ylijännittyneisyyttä lihaksiin ja erilaiset kiputilat päässä, niskassa, hartoissa, käsivarsissa, selässä ovat tavallisia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että stressillä on vaikutusta kaikkiin elimistömme osiin jotka rasittuvat normaalia enemmin eivätkä saa tarvitsemaansa lepo- ja latautumisaikaa.
Stressi on yleisnimi monenlaisille asioille. Fyysinen stressi on elimistölle muutama esimerkki mainitakseni leikkaus, luunmurtuma tai palovamma.
Psyykkinen stressi taas yleisnimitys kaikille asioille, jotka aiheuttavat henkisiä paineita. Tietynlainen stressi voi olla jopa positiivita. Positiivinen stressi antaa energiaa jonkun tehtävän suorittamisessa ja lisää henkilön toimintakapasiteettia. Esimerkiksi tehokas joskus “itsen” ylittävä toiminta jossain hätätilanteessa.
Negatiivinen stressi on silloin kun psyykiset paineet eivät ole kunnolla hallinnassa ja huonontavat elämänlaatua. Negatiivista stressiä on tietysti myös kovin eri asteista. On olemassa stressipiste taulukkoja, joilla sairastumisriskiä arvioidaan. Puolison kuolema saa niissä yleensä korkeimman pistemäärän. http://www.covenanthealth.com/aboutus/pbh/pbh-lifechange.cfm
Ylläolevassa osoitteessa on stressipistetaulukko jossa vuoden ajan tapahtumat pisteytetään ja lasketaan yhteen. Mitä suurempi pistemäärä sitä suurempi riski sairastua myös fyysisesti. Koko lista on tehty elämässä tapahtuvista muutoksista.
Se miten paljon stressaannumme riippuu siitä kuinka joustavasti hallitsemme erilaisia muutoksia.
Lisäksi on olemassa persoonallisuudenpiirteitä ja negatiivisä tunnetiloja, jotka aiheuttavat stressiä. Meillä on monasti “sisäinen ääni” tai tunne (lapsena saadut säännöt, ohjeet sekä esikuvat), joka piiskaa meitä olemaan ahkera, olemaan hyvä ja tehokas sekä työssä, että kotona. Ehkäpä naisilla on tässä suhteessa enemmin paineita, on oltava hyvä kokki, siivooja, äiti, työtekijä ja vielä rakastajatar. Yritämme mahduttaa päivään enemmän ohjelmaa kuin siihen mahtuu joka aiheuttaa sen että on koko ajan kiire ja stressi. On totuttu ajattelemaan että mitä kiireellisempi ihminen sen tärkeämpi.
Jotkut taas kantavat huolta ja pelkoa mitä moninaisimmista asioista; esim taloudesta tai lapsista ja myös mahdollisista tulevista tapahtumista (joita ei tiedä tulevatko ne edes tapahtumaan). Meille on viestitetty, että normaali hyvä ihminen kantaa huolta asioista.
Niin sanottu sisäinen “lapsemme” hakee myös hyväksyntää ja rakkautta ja voi alistua tekemään asiota yli voimavarojensa miellyttääkseen toisia, tukahduttaen ja torjuen omia tarpeita ja tunteita. Toisaalta meidät on myös kasvatettu olemaan “kilttejä”, emme voi vapaasti osoittaa suuttumusta ja raivota. Mikäli rikomme näitä meíhin istutettuja normeja tunnemme syyllisyyttä. Kaikkien sisällä kiehuvien tunteitten hillintä ja tukahduttaminen aiheuttaa lisääntynyttä jännitystä ja stressiä.
Meidät on saatettu ehdollistaa siten että tunnemme itsemme riittävän hyväksi vain jos koko ajan suoritamme lisää, tunnemme, että meidät hyväksytään vasta, kun teemme ympäristömme ihmisten mielen mukaan. Lapsena emme useinkaan ole saaneet sellaisia viestejä kuin, että meitä rakastetaan vaikka emme onnistuisikaan niin hyvin, ja vaikka olemme tehneetkin asioita väärin.
Positivista tässä aika monimutkaisessa tapahtumaketjussa on se, että kaiken liikkeelle panevina voimina ovat ajatukset ja tunteet ja niitä on mahdollista muuttaa!!
Usein pelkästään se,että tulemme tietoiseksi näistä asioista rittää muutoksen aikaansaamiseksi. Huomaamme esim miten joku lapsuudessa iskostettu sääntö vieläkin vaikuttaa míen ja samalla pystymme vähitellen muuttamaan reaktioitamme.
Tiedostamme, että joku asia elämässämme hiertää ja lopultakin päätämme tehdä muutoksen. Tässä itsemme tutkiskelussa voi olla apuna joku hyvä kirja. Itsen hyvinvoinnille voi jopa uhrata hieman varoja ja käyttää ammattiapua koska muutoksen tekeminen ei ole aina kovin helppoa vaikka oivallammekin asiat.
Tehokkaimpia ovat kokemukseni mukaan terapiamenetelmät, joissa käytetään apuna ryhmätyöskentelyä. Jokaisella meistä on mahdollisuuksia kehittyä ja samalla parantaa sekä psykkistä että fyysistä elämisen laatua ja onnellisuutta. |
